”Oikeudenkäyntiavustajan määrääminen valtion varoista edellyttää, että asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde on avustajanmääräystä annettaessa läheinen”. Näin Helsingin hovioikeus lausui, kun lähisuhdeväkivallan asianomistaja teki hakemuksen avustajan määräämiseksi. Asianosaisten väkivaltainen parisuhde oli päättynyt niihin tekoihin, joita Helsingin hovioikeudessa käsiteltiin.

Onko todella näin? Tarjotaanko lähisuhdeväkivallan uhrille oikeusavustaja valtion varoista vain, mikäli hän jää väkivaltaiseen parisuhteeseen? Tässä kirjoituksessa pyrin vastaamaan näihin kysymyksiin.

Oikeudenkäyntiavustajan määräämistä koskeva pykälä ROL 2:1a §

Asianomistajalla on oikeus saada oikeudenkäyntiavustaja valtion varoista seuraavissa tapauksissa:

• kyse on rikoslain 20 luvussa tarkoitetusta seksuaalirikoksesta, jollei avustajan määräämistä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana;
• kyse on rikoslain 21 luvun 1-6 ja 6a §:ssä tarkoitetusta rikoksesta, jos avustajan määräämistä on pidettävä perusteltuna epäillyn ja asianomistajan välinen suhde huomioon ottaen;
• kyse on henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvasta rikoksesta, ja avustajan määräämistä on pidettävä perusteltuna rikoksen vakavuuden, asianomistajan henkilökohtaisten olosuhteiden ja muiden seikkojen vuoksi.

ROL 2:1a §:n 2. kohdan sanamuodon mukaan harkinnassa ei tarvitse kiinnittää huomiota muuhun kuin epäillyn ja asianomistajan väliseen suhteeseen. Mikäli kyse ei ole lähisuhdeväkivallasta, määrätään avustaja 3. kohdan edellytysten täyttyessä.

Käytännössä seksuaalirikosten asianomistajille on hoitamissani tapauksissa myönnetty oikeudenkäyntiavustaja suoraan 1. kohdan perusteella ilman sen kummempia perusteluita, ja pahoinpitelyrikosten asianomistajille 2. kohdan perusteella, mikäli epäilty on ollut asianomistajan nykyinen tai entinen kumppani.

Helsingin hovioikeus kuitenkin tulkitsi 2. kohtaa siten, että epäillyn ja asianomistajan välisen suhteen tulee olla avustajanmääräystä annettaessa läheinen. KKO ei puolestaan ole ratkaisussaan 2020:39 myöntänyt avustajaa pelkästään asianosaisten välisen suhteen perusteella, vaan perustellut päätöstä myös 3. kohdassa tarkoitetulla harkinnalla.

Pykälän tarkoitusta selvitettäessä on syytä perehtyä ROL 2:1a §:n historiaan ja oikeuskulttuurin kehittymiseen Suomessa.

Vuonna 1995 edellytettiin läheistä suhdetta ja uhrin heikompaa asemaa

ROL 2:1a §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 82/1995 vp s. 48) mukaan 2 kohdassa tarkoitettu perusteltu tarve avustajan määräämiselle saattaa olla esimerkiksi silloin, kun asianomistaja ja rikoksesta epäilty ovat lähiomaisia ja asianomistaja on selvästi heikommassa asemassa oleva osapuoli. Hallituksen esityksen mukaan tällainen tilanne voi olla kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun vaimo on miehensä väkivaltarikoksen asianomistaja.

Näyttäisi siltä, että vuoden 1995 hallitus on esityksessään tarkoittanut 2. kohdalla harkintaa sekä asianosaisten välisestä suhteesta, että asianomistajan olosuhteita muuten. KKO on ilmeisesti perustanut ratkaisunsa 2020:39 tähän seikkaan. Vuonna 1995 elettiin kuitenkin täysin erilaisessa maailmassa kuin nykypäivänä. Pahoinpitelystä ei ollut pakko nostaa syytettä, mikäli asianomistaja sitä vakaasta tahdostaan pyysi (RL 21:17 §, joka kumottiin 2004). Avioliitossa tapahtunut raiskaus oli vasta noin vuosi aiemmin kriminalisoitu, ja silloinkin ainoastaan asianomistajarikoksena. Kansanedustajat vastustivat virallisen syytteen alaisuutta mm. ”jotta uhri voisi antaa anteeksi” ja koska ”avioliittolupauksessa sitoudutaan sukupuolisuhteeseen”. Tarkoitan tällä sitä, että rikoksen uhrien tarvetta suojelulle ei tunnustettu vuonna 1995 samalla tavoin kuin tänä päivänä.

Uhrin asemaa parannettiin vuonna 2004

Asianomistajan asemaa pyrittiin parantamaan vuonna 2004. Tuolloin poistettiin rikoslaista jo mainitsemani vakaan tahdon pykälä, mutta lisäksi asianomistajan mahdollisuuksia saada oikeusavustaja valtion varoista laajennettiin. Hallituksen esityksessä 271/2004 tuolloin voimassa ollutta oikeustilaa kuvattiin siten, että asianomistajalla on ROL 2:1a §:n 2. kohdan mukaisesti mahdollisuus saada oikeusavustaja yleensä perheväkivaltatilanteissa. Hallituksen esityksellä 271/2004 tavoiteltiin sitä, että oikeudenkäyntiavustajan määrääminen voitaisiin tehdä perustellusta syystä myös silloin, kun asianomistajan ja tekijän suhde ei ole läheinen (HE 271/2004, s. 28 ja 36-37). Tällöin oikeudenkäyntiavustaja määrättäisiin 3 kohdan nojalla myös niille väkivaltarikosten uhreille, joilla henkilökohtaisten ominaisuuksiensa tai olosuhteidensa vuoksi tai muun vastaavan syyn takia olisi erityinen tarve oikeudenkäyntiavustajan saamiseen. (HE 271/2004 vp s. 36-37).

Vuoden 2004 hallituksen esitys selventää mielestäni lainsäätäjän tarkoitusta ROL 2:1a §:n käyttämisestä. 2. kohdan soveltaminen ei edellyttäisi harkintaa asianomistajan olosuhteista muuten kuin tämän suhteesta tekijään, ja harkintaa asianomistajan muita olosuhteita varten luotiin uusi, 3. kohta.

2010 -luvun kehitystä

Hallituksen esityksessä 141/2012 vp todetaan, että ROL 2:1 a §:n 2. kohdalla tarkoitetaan perheväkivaltaa, eli niitä moninaisia tilanteita, joissa syytetyn ja asianomistajan välinen suhde on melko läheinen (s. 28-29).

Vuonna 2015 Suomi on saattanut lain tasoisena voimaan Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, eli ns. Istanbulin sopimuksen. Sopimuksen määritelmien mukaan ”perheväkivallalla” tarkoitetaan kaikkia perheen tai kodin sisäisiä tai toistensa entisten tai nykyisten puolisoiden tai kumppanien välisiä ruumiillisen, seksuaalisen, henkisen tai taloudellisen väkivallan tekoja riippumatta siitä, asuuko väkivallantekijä tai onko hän asunut samassa asunnossa uhrin kanssa.

Oikeudenkäyntiavustajan määrääminen, kun pahoinpitelijä on entinen kumppani

Kun entisten kumppaneiden tekemät väkivallanteot määritellään Istanbulin sopimuksessa perheväkivallaksi, ja hallituksen esityksissä vuosien 1995 – 2012 välillä ROL 2:1 a §:n 2. kohta on kehittynyt koskemaan nimenomaisesti perheväkivallan tekoja, on oikeudenkäyntiavustaja määrättävä valtion varoista myös siinä tapauksessa, ettei rikoksesta epäillyn ja asianomistajan suhde ole enää määräystä annettaessa läheinen.

Helsingin hovioikeuskin päätti lopulta hoitamassani tapauksessa näin.

Oikeudenkäyntiavustajan määrääminen tapauksessa KKO:2020:39

Korkein oikeus on ratkaisullaan 2020:39 vienyt oikeuskäytäntöä väärään suuntaan. Tapauksessa A oli tullut poliisimiehensä pahoinpitelemäksi puolisoiden yhteisessä kodissa. Käräjäoikeus hylkäsi A:n hakemuksen oikeudenkäyntiavustajan määräämiseksi, koska pelkästään lähisuhdeväkivallan uhrina oleminen ei riitä, vaan avustajan määräämisen tulisi olla myös tapauskohtaisesti harkiten perusteltua. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.

Ratkaisussa korkein oikeus on määrännyt asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan, koska asianomistaja on ollut määräystä annettaessa naimisissa syytetyn kanssa, asianosaiset ovat asuneet samassa taloudessa ja asianomistaja on ollut syytetystä taloudellisesti riippuvainen, ja syytetyllä on ollut poliisina paremmat tiedot rikosprosessin kulusta, joten asianosaisten yhdenvertaisuus on edellyttänyt oikeudenkäyntiavustajan määräämistä.

Korkein oikeus ei ole myöntänyt avustajaa ainoastaan sillä perusteella, että kysymys on ollut lähisuhdeväkivallasta. Perusteluista on siten pääteltävissä, että korkein oikeus on edellyttänyt oikeudenkäyntiavustajan määräämiseltä sekä ROL 2:1a §:n 2. että 3. kohdan täyttymistä samanaikaisesti.

Pidän korkeimman oikeuden tulkintaa ROL 2:1a §:n 2. kohdasta virheellisenä. 2. kohdan osalta riittävää tulisi olla, että kysymys on lähisuhdeväkivallasta. Mikäli näin ei olisi, niin koko 2. kohta olisi turha, sillä avustaja voitaisiin kaikissa tapauksissa määrätä 3. kohdan perusteella. Joka tapauksessa lisävaatimusten asettaminen 2. kohdan tulkinnalle johtaa käytännössä siihen, että uhrien mahdollisuudet avustajanmääräyksen saamiseksi kaventuvat. Näin, vaikka hallituksen esityksen 271/2004 tavoite on ollut nimenomaan laajentaa uhrien mahdollisuuksia avustajaan.

Yksi Istanbulin sopimuksen tavoitteista on saattaa väkivallantekijät syytteeseen. Tavoitteen toteutuminen Suomessa tulee vaikeutumaan, mikäli KKO:n omaksuma linja yleistyy oikeuskäytännössämme. Miltei poikkeuksetta uhrit ryhtyvät oikeudellisiin toimenpiteisiin vasta väkivaltaisen suhteen päätyttyä. Mikäli KKO:n linjaus tulee yleistymään oikeuskäytännössämme, saatetaan avustajanmääräys jättää tekemättä läheisen suhteen lakkaamisen vuoksi. Pidän tätä hyvin huolestuttavana ajatuksena.