Työajasta sopiminen on eri asia kuin työaikalain noudattaminen. Törmään usein ajattelutapaan, jonka mukaan työajasta ei tarvitse sopia mitään, jos työsuhteeseen ei noudateta työaikalakia. Mielestäni työajan jättäminen avoimeksi aiheuttaa työnantajalle turhia riskejä, joita käyn tässä kirjoituksessa tarkemmin läpi.
Työaikalain ulkopuolelle jääminen on tulkinnanvaraista
Työajasta sopiminen on työnantajan velvollisuus työsopimuslain mukaan. Työsopimuslakia noudatetaan jokaisen työntekijän työsuhteeseen, oli tämä työaikalain piirissä tai ei.
Työsopimuslain mukaan mm. säännönmukainen työaika tulee vahvistaa työntekijälle kirjallisesti, ja tämän velvollisuuden laiminlyöminen on sanktioitu sakkorangaistuksella. Kyseessä on siis työnantajan oikeusturvan kannalta todella tärkeä velvollisuus. Säännös löytyy työsopimuslain 2:4 §:stä, josta voit lukea lisää täältä.
Jos työaikalakia ei sovelleta työsuhteeseen, saattaa työajan jättäminen avoimeksi olla oikeudelliselta kannalta katsottuna mahdollista. Työaikalain soveltuminen tai sen ulkopuolelle jääminen on kuitenkin todella tulkinnanvarainen kysymys, etenkin nyt, kun työaikalaki on juuri uudistunut. Uuden lain tulkinnan vakiintuminen tulee kestämään vuosia.
Oikeuskäytännöstä löytyy useita tapauksia, joissa tuomioistuimet ovat todenneet työntekijän olleen työaikalain piirissä, ja tuominneet mm. ylityökorvauksia jälkikäteen maksettaviksi. Kun työaikaa ei ole seurattu, ovat tuomioistuimet ottaneet arvioinnin pohjaksi työntekijän oman selvityksen tehdyistä työtunneista.
Tulkinnanvaraisessa tilanteessa työnantajan kannattaakin soveltaa työntekijän työsuhteeseen työaikalakia, ellei sitten halua ottaa riskiä mahdollisten korvausten maksamisesta jälkikäteen.
Työajasta sopiminen = työmäärästä sopiminen
Työajasta sopiminen on työnantajan etu, vaikka työaikalakia ei tarvitsisikaan soveltaa. Työnantajalle voi aiheutua käytännön ongelmia, mikäli työntekijän kanssa ei ole sovittu työajasta lainkaan. Esimerkiksi kiinteistönvälitysalalla, jolla on perinteisesti toimittu provisiopalkkauksella ilman työaikoja, on usein sovittu kuukausittaisesta takuupalkasta. Sanotaan nyt tässä esimerkissä, että takuupalkka olisi 2.500 € kuukaudessa.
Työnantaja varmasti toivoisi työntekijän tekevän töitä takuupalkan eteen, mutta kuinka paljon työntekijän tulee työskennellä, ellei asiasta ole sovittu mitään? Milloin työsuhteen irtisanomiskynnys ylittyy työtehtävien laiminlyönnin perusteella, jos työajoista ei ole sovittu? Nämä ovat mielestäni työnantajan kannalta täysin turhia kysymyksiä, koska asia on helposti korjattavissa työsopimuksen työaikaehdolla.
Työsopimuksessa voidaan sopia, että työpäivät ovat maanantaista perjantaihin, ja säännönmukainen työaika on 40 tuntia viikossa. Sopimuksen laatiminen tällä tavoin ei ole edellytys työajanseurannalle tai työaikalain soveltumiselle; se on vain osapuolten välinen sopimus siitä, kuinka paljon töitä on tarkoitus tehdä.
Työajasta sopiminen helpottaa osakuukauden palkanlaskentaa
Työsuhteen päättyessä kesken palkanmaksukauden työntekijälle tulee laskea osakuukauden palkka. Joissain työehtosopimuksissa on jakaja, jonka mukaan kuukausipalkka jaetaan päiväpalkaksi.
Mikäli työehtosopimusta ei noudateta (useissa työehtosopimuksissa johtavassa asemassa työskentelevät on rajattu tessin soveltamisalan ulkopuolelle), kuukausipalkka muunnetaan päiväpalkaksi jakamalla palkka kyseisen kuukauden työntekopäivillä. Laskelmaan ei lueta päiviä, jotka ovat sopimuksen mukaan vapaapäiviä (usein viikonloput), eikä myöskään palkallisia vapaapäiviä (arkipyhät).
Mutta miten lasketaan vaikkapa viikon osuus palkasta, mikäli työajasta ei ole sovittu lainkaan? Luetaanko työntekopäiviksi kuukauden kaikki päivät, vai vain viisi päivää viikosta? Työajasta sopiminen auttaa vähentämään tällaisia kysymyksiä.
Työajasta sopiminen takaa työnteon työnantajalle tärkeinä ajankohtina
Työnantajalle on yleensä tärkeää, että työntekijät ovat tavoitettavissa tiettyihin aikoihin. Tästäkin syystä työajasta sopiminen kannattaa, vaikkei työtunteja seurattaisikaan.
Eräässä yhtiössä toimitusjohtaja päätti työskennellä ainoastaan öisin, koska tämän sopimus mahdollisti vapaat työajat. Työnantaja ei varmasti ollut tarkoittanut tällaista työntekoa, vaikka sopimukseen ei oltukaan kirjattu työaikaa. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että myös työaikalain ulkopuolelle jäävissä tehtävissä työajasta sopiminen voi olla nimenomaan työnantajan intressissä.
Työajasta sopiminen edellytyksenä työttömyyskorvauksille
Työssäoloehdon täyttävä työ on edellytys työttömyyskorvausten saamiselle. Työssäoloehtoa puolestaan kerryttää työ, jota on tehty vähintään 18 tuntia viikossa työnantajan työnjohto-oikeuden alaisuudessa. Jos työajasta ei ole sovittu mitään, saattaa työntekijällä olla hankaluuksia osoittaa olevansa oikeutettu työttömyyskorvauksiin.
Työntekijöiden vähennystarpeen ollessa käsillä, työnantajalle on varmasti tärkeää, etteivät työntekijät putoa tyhjän päälle. Ongelma voi siis koskea sekä irtisanomisia, osa-aikaistamisia että lomautuksia. Riskejä työttömyyskorvausten suhteen voidaan ainakin merkittävästi vähentää, mikäli työajasta sovitaan työsopimuksella.
Tarvitsetko apua sopimusten laatimisessa?
Työsopimusten oikealla laatimistavalla voidaan taklata monia ongelmia jo ennen niiden syntymistä. Mikäli et halua käyttää pitkiä aikoja kaiken opiskeluun, anna asia minun hoidettavakseni. Laadin työoikeudelliset sopimukset kiinteään hintaan, katso lisää täältä.